Kuka kummajainen maksaa musiikista tänä päivänä? Me suomalaiset olemme sisimmiltään rehellisestä kansaa emmekä – poikkeuksia lukuun ottamatta – halua ottaa toiselta ilman lupaa tai maksamatta. Ajan hengen muuttuessa varsin radikaalisti teknologian vallankumouksen syövereissä, musiikista maksaminen alkaa myös hiljalleen loppua.Kulutuspsykologian kannalta katsottuna alttius hyödykkeestä tai palvelusta maksamiseen laskee sitä mukaan kun maksavien kuluttajien määrä laskee. Käytännössä siis mikäli kymmenestä ihmisestä enemmistö päättää olla maksamatta palvelusta tai tuotteesta, kuten tässä tapauksessa musiikista, jäljellejäävien mielissä on myös lopettaa musiikista maksaminen.Musiikin striimaaminen on uuden ajan tapa kuunnella musiikkia. Enää kuluttajien ei tarvitse ostaa koko albumia, vaan he voivat valita vapaasti mistä kappaleista he ovat valmiita maksamaan. Ja mikä parasta, kiinteällä kuukausimaksulla kuluttajat voivat kuunnella rajattomasti musiikkia verkon kautta!Esimerkiksi suositut Spotify ja Deezer-palvelut veloittavat kiinteän kuukausimaksun käyttäjältä, joka taas voi kuunnella verkon kautta rajattomasti palvelussa olevia kappaleita. Myös maksuton kuunteleminen on mahdollista, mutta tällöin kappaleiden joukossa on lukuisia ei-niin-korvaa-hiveleviä mainoksia. Käyttäjä ei välttämättä voi ladata kappaleita omalle laitteelleen, mutta kappaleiden kuuntelu onnistuu usein myös offline-tilassa.Kolmas mainio vaihtoehto on Pandora, joka tunnetaan enemmän verkkoradiona. Homma toimii niin, että käyttäjä ns. rakentaa itselleen musiikkimakunsa mukaan oman radiokanavansa, jota hän voi siiten verkon kautta kuunnella rajattomasti.Vaihtoehtoja musiikinkuunteluun löytyy rajattomasti. Esimerkiksi SoundCloud ja Amazon Music ovat myös varteenotettavia vaihtoehtoja musiikinystäville ja hyväksi onneksi lähes kaikki vaihtoehdot tarjoavat ilmaisia kokeilujaksoja ilman sitoutumista.

Vaikka vuoden 2015 elokuvamaailma ei ihastuttanut tarjonnallaan, löytyy sieltä kuitenkin muutama erinomainen pläjäys. Käydään läpi muutama esimerkki kansainvälisistä elokuvista ja sitten nostetaan myös kotimainen elokuvakissa pöydälle.Vuoden 2015 elokuvamaailman voidaan kiteyttää yhteen odotettuun näytökseen: uuden Star Wars elokuvan ensi-iltaan. Parinkymmenen vuoden pitkän odotuksen jälkeen Star Wars palasi valkokankaalle suurin odotuksin eikä Force Awakens jättänyt ketään kylmäksi. Näin uusi sukupolvi pääsee myös käsiksi Star Wars kulttuuriin, jota edelleen pidetään lojaalisti hengissä eri ikäpolvien toimesta. Valosapeli siirtyy isältä pojalle.Toinen elokuva, jota odotettiin vesi kielellä, oli uusin Jurassic Park. Myös tämä elokuva toi takaisin valkokankaalle jotakin uutta ja vanhaa. Jurassic Park-trilogian menetys takkusi hieman ensimmäisen elokuvan menestyksen jälkeen, joten katsojien puserossa kyti pieni pelko siitä, onnistuuko uusin versio palauttamaan vanhan loiston katsojien mieliin. Voidaan sanoa, että kyllä onnistui.Kolmas esimerkki tulee myös vanhasta henkiin herätetystä elokuvasta. Tosin, tällä kertaa Mel Gibson ei kruisaillut asfalttisoturina, vaan Mad Max-elokuvasarjaan saatiin täysin uudet kasvot. Mad Max-Fury keräsi Oscar-palkintoja sen verran tiuhaan tahtiin, että elokuvaa voidaan pitää menestyksenä jopa ilman Tina Turneria.Suomalaisittain Aleksi Salmenperän ohjaama Häiriötekijä antoi katsojille valopilkun varsin harmaasta massasta. Ehkä olisi aika vaihtaa kotimaiset näyttelijät 20 vuoden jälkeen, sillä tuntuu, että suomalaisissa elokuvissa näkyy aina samat kasvot.